nyt se on onnellisest ihitte.. neljä pikkuista haavaa vai jäi muistoksi. mitä muistan koko hommasta on se kun aamulla menin sairaalaan ja ilmoitin itseni sinne niin kyl jännitt ihan sikana.. mut ky se siitä sitten kun klo 7 sain diabamin rauhottaan oloani ja rauhotti niin paljon jot meinasin ihan nukahtaa sihen...no sitten seuraava muistiva on siitä kun lähettiin viemään leikkaus saliin ja sali oli vihree...e kuitenkaan  yhtä kamala kun s.joen synnytys sali joka oli myrkyn vihree...yäk. no kuitenkin siinä sit juteltiin kaiken näköist...sit muistan kun jouduin vaihtaan sänkyy tai mikä olikaan...ja nukutus lääkäri rupes silitteleen mun vasenta kättä ja joku hoitaja laitto mun jalat kii silleen haralleen...ja otsaan laitettiin sellainen mist näkee kuin sikees unes olen...ja sitten katos tajuta ei mitään muisti kuvaa oo muutakun joskus 12 aikaan heräämössä jossa oli ihan yksin..tai ol siä kaksi hoitajaa jokka seuraili koneitten mittailujen tuloksii vartn välein.. ja kyseli jo millainen olo...kurkku oli kuiva aivan kaamee olo oli.. no siä heräämös olin heräämisen jälkeen pari tuntii heräämös ennekun kun pääsisn takas omal osastolle... no joo ei mitää kamalaa ollut varsinkaaan kun en muista mitään ja se taitaakin olla ihan hyvä. =)