olen vm -82. kun olin koulu ikäinen olin koulu kiusattu koko ala-asteen ajan ja ylä aste ajan kans ja pikkuisen myös ammattikoulu aikakin ekana vuonna mutta sitten rohkaisn itseni ja rupesin sanomaan takaisin niin sitten kiusaaminen loppui. kaikkein kamalista elämässäni on ollut se kun kouluissa on kiusattu ja kotona kukaan ei ole ymmärtänyt mua...kotona jatkui haukkuminen, moittiminen, yms mistään en ole saanut lohtua/ymmärrystä sille jot olen joutunut monta vuotta ottaan kaikkee paskaa vastaan. minulla on yksi veli joka on ihan seko ihminen...joka on hakannut mua pesis mailalla milloin mihkin kohtan selkään se on lyönyt jotta selkärangasta on joku luu rikki, olkapään veljeni on saanut sijoitaan lyömällä pesäpallo,-jääkiekko mailalla siihen olen joutunut käymään lääkärissä niiden takaisin paikoilleen laittamassa. äitini ei koskaan ole puuttunut siihen vaan olen joutunut kärsimään kotona asumis ajan veljeni väkivallasta. olen yrittänyt puhua siitä silloiselle psygologille mut eihän hän ees ottanut asiaaani vakavasti vaan suurinpiirtein rauroi vaan mulle ja mun kertomukselleni. olen pitänyt noita asioita monta vuotta vaan sisälläni enkä ole puhunut niistä kellekkään...kaikki ihmettelee jotta miten olen sen tehnyt -minä en tiä-, nyt kun olen saanut oman laspsen niin kaikki on tullu yhtä aikaa mieleen ja nyt ne on kait sitten pakko vaan ruveta purkamaan pikku hiljaa...vaikeita ja raskaita asioita ovat milloin itketään paljon ja milloin vähemmän. oloni on helpottunut todella paljon kun olen ruvennut käymään psygologilla kerran kuussa olemme saaneet todella hyvin asioita jo avattua =) siitä olen tyytyväinen. tosin nyt on jäänyt psygologilla käynnit kun muutin toiselle paikka kuntaa niin en ole löytänyt sellaista psygologia jonka kans vois mennä jatkaan näitä asioitten purkamista..
 
mut onnellinen olen siitä jot minulla on yksi suloinen lapsi, ja rakastava aviomies<3